Tämän tutkimuksen kohteena olivat tutkimus- ja ammattikirjallisuudessa yleisimmin esitetyt onnistuneen työnhakukoulutuksen edellytykset sekä niiden mittaamisen mahdollisuudet. Yleistä kurssityytyväisyyttä, ohjaaja- sekä ryhmätyytyväisyyttä, itsetuntoa, motivaatiota, työnhakupystyvyyttä, yleistä pystyvyyttä, selviytymisstrategioita ja kontrolliodotuksia on kaikkia kuvattu psykososiaaliselle selviytymiselle välttämättöminä, mutta niistä yksittäin esitetyt tutkimustulokset ovat usein keskenään ristiriitaisia. Vaikutussuhteiden laimeus sekä tulosten heikko replikoitavuus vaikeuttavat kokonaiskuvan muodostamista ja johtopäätösten tekemistä koulutuksen kehittämistä varten.

Tämän työn tavoitteena oli osoittaa ainekset, joiden varaan voi rakentaa perusteltuja ja ennustevoimaisia työnhakukoulutuksen laatumittareita. Menettelynä oli verrata yhtenäisellä metodologialla samassa tutkimuksessa kaikkia edellä mainittuja ulottuvuuksia. Osana Varsinais-Suomen TE-keskuksen työvoimaosaston laatuprojektia ja laatumittarihanketta kerättiin työnhakuryhmien päättymishetkellä 354 osanottajan täyttämän tutkimuslomakkeen numeeriset kurssi- ja itsearviot. Näitä verrattiin kaksi kuukautta myöhemmin palautettuihin työnhakuaktiivisuuden itsearvioihin ja työhallinnon sijoittumistietoihin kolme ja kaksitoista kuukautta myöhemmin.

Itsetunto, motivaatio, työnhakupystyvyys, yleinen pystyvyys, selviytymisstrategiat ja kontrolliodotukset sekä tutkimuksen kuluessa esille noussut koettu työmarkkina-arvo olivat suhteellisen tasavahvoja ennustajia, mutta erillisinä riittämättömiä. Kaikki erikseen ennustivat työnhakuaktiivisuutta selvästi yli ennustevoimalle asetetun tavoitteen. Edellämainituista yhdistetty mittari korreloi työnhakuaktiivisuuteen r = .58 ja lisäksi sijoittumiseen r = .21 erittäin merkitsevällä tasolla.

Kurssi-, ohjaaja- tai ryhmätyytyväisyys eivät ennustaneet työnhakuaktiivisuutta tai sijoittumista sen kummemmin työhön kuin koulutukseenkaan. Kurssityytyväisyys liittyi selvimmin ryhmä- ja ohjaajatyytyväisyyteen.

Yli kolmesataa kysymystä sisältäneen lomakkeiston tuottama rikas aineisto mahdollisti aktiivisuutta ennustavien ja ei-ennustavien yksittäisten muuttujien vertailun. Kysymyksen muotoilu vaikuttaa ratkaisevasti sen ennustavuuteen.. Mitä yksityiskohtaisemmin ja omakohtaisemmin muotoiltu, sen selvimmin näkyvät yhteydet. Omien työnhakuun liittyvien kognitioiden ja aiottujen konkreettisten tekemisien kysyminen lienee vähemmän altis arviointivirheille ja sosiaalisen suotavuuden vaikutuksille kuin mielipide kurssista tai ohjaajista. Kaikkiaan noin 80% hyvinkin perustelluista muuttujista jouduttiin hylkäämään. Tässä työssä paljastunut kysymisen tavan herkkyys saattaa selittää suuren osan aiempien tutkimustulosten ristiriitaisuudesta.

Tämän tutkimuksen perusteella voidaan yleisellä tasolla todeta, että työnhakukoulutuksen tutkimusten osanottajille asetut kysymykset tulisi kohdistaa todetusti ennustevoimaisiin ulottuvuuksiin. Ne tulisi muotoilla mahdollisimman lähelle sitä oman prosessin hallinnan problematiikkaa, joka on kurssilaiselle välitöntä todellisuutta. Todettu kysymysten muotoilun vaikutus puoltaisi ennustevoimaltaan testattavien standardikysymysten suosimista alan tutkimustyössä. Koulutussuunnittelun ja laadunseurannan suuremmat vaatimukset ennustavuuden suhteen edellyttävät testatuista kysymyksistä rakennettujen summamuuttujien käyttöä ja sijoittumistietojen seuraamista jatkuvina muuttujina, esimerkiksi työssäolokuukausien lukumäärän muodossa. Tavanomaiset kurssipalautteet kuvannevat hyvin osanottajien ensireaktioita, mutta eivät tavoita koulutuksen tuottamia vaikutuksia sosiaaliseen oppimiseen, myöhempään toimintaan tai toiminnan tuloksellisuuteen.

Bandura, Albert (1997) Self-efficacy: the exercise of control.

Avainsanat - Nyckelord

Säilytyspaikka - Förvaringställe